Minut raiskattiin (tai poliisin mukaan: pakotettiin sukupuoliyhteyteen) viime lokakuussa.

Olin baarissa ja sovein ennen sulkemisaikaa järkkärin kanssa, että hän heittää minut kotiin. En kuitenkaan jaksanut odottaa sulkemisaikaa, vaan lähdin kävelemään kotiin. (luulin ettei minulla ole varaa taksiin). Olin kävelemässä kadulla kun auto pysähtyi ja sieltä huusi minulle mies: "ootko menossa sinne ja sinne (en tähän halua laittaa paikkakunnan alueita). En tunne porukkaa täältä päin ja oletin heti, että sen pitää olla se järjestyksenvalvoja, koska eihän kukaan muu tiedä missä minä asun. en nähnyt miestä pimeällä kadulla, vaan menin kyytiin ja vasta vähän ajan kuluttua tajusin, että mies ei ollutkaan se keneksi häntä luulin. Hän vei minut melkein perille kotiin, niin kuin lupasikin, mutta kääntyikin hieman ihmeellisesti. Sanoin hänen ajavan väärin. Hän sanoi että vie minut kahville, jotta minulle ei olisi huomenna niin kovaa krapulaa. Hyväksyin tarjouksen (ajattelin samalla, että vanha mies, ja yleinen kahvila mitäpä siellä voisi sattua), vaikka ihmetelin ääneeni, että mikä paikka on tähän aikaan auki. Hän sanoi teitävänsä yhden paikan. Pysähdyimme "liikekeskuksen" pihaan, ja kävelin rappuset ylös. Vasta jonkin ajan kuluttua tajusin, että olemme hänen kotonaan,kun sohva näkyi edessäni. Jonkinlainen vaisto siinä vaiheessa heräsi, että nyt ei ole kaikki hyvin. En kuitenkaan uskaltanut heti lähteä juoksemaan pois, vaan istuin sohvalle. Hän toi minulle lasillisen vettä. Hörppäsin siitä vähän ja sanoin, että avomieheni odottaa minua kotona, että minun pitää mennä.

Hän käveli eteeni, tönäisi minut sohvalle pää selkänojaa vasten, nosti jalkani ylös taivuttaen ne päälleni... ja siinä se sitten tapahtui. En pystynyt liikkumaan ollenkaan, kun jalkani olivat sillälailla päälläni. Itkin ja huusin vain, kuin jokin pieni kakara, että haluan kotiin.

Pääsin pois, kun hän oli tehnyt tekonsa, olin juoksemassa ulos, kun hän otti kiinni ranteistani ja sanoi, että hän voi viedä minut kotiin. Riuhtaisin itseni irti ja juoksin pois.

Juoksin vähän matkaa, ja pysähdyin tolpan juurelle ja soitin 118 numeropalveluun ja kysyin tukinaisen numeroa. Numerotiedustelun nainen sanoi, että se ei ole enää auki, että hälyttääkö hän poliiseja tai ambulanssia. Minä siihen: "ei tarvitse". (tyhmää sinänsä... Mutta siinä vaiheessa tunsin itseni likaiseksi, ja avomieheni oli sen yön töissä ambulanssissa, joten pelkäsin että hän tulee paikalle....Olin niin häpeissäni)

Nuori nainen löysi minut tolpan juuresta, ja vei minut kerrostalon pesuhuoneesee, menin tyhmänä suihkuun vaatteet päällä, halusin lian pois minusta, mutta en uskaltanut riisua.

Nainen löysikin rahaa lompakostani ja soitti minulle taksin.

Menin taksilla kotiin. Avomieheni oli yrittänyt soittaa minulle moneen otteeseen tapahtuman aikana, laitoin taksista hänelle viestin, että kaikki hyvin, olen jo nukkumassa. Avomieheni ei uskonut sitä, koska meillä on aina tapana soitella keskenämme ja toivotella hyvät yöt. Hän soitti minulle, ja kerroin että mulle on tehty pahaa. Avomieheni oli kuulemma toivonut että minua olisi lyöty tai mitä vaan muuta kuin tätä. Mutta kerroin hänelle.

Avomies tuli aamu kahdeksalta kotiin, ja vei minut suoraan poliisilaitokselle, vaikken sitä itse olisi halunnutkaan. Siellä minulta otettiin lausunto ja vietiin sairaalaan tutkimuksiin.

Sairaalassa oli ULKOMAALAINEN MIESLÄÄKÄRI, joka EI OSANNUT asioitaan. Tämä kysyi sairaanhoitajalta mm. miten käytetään spekulaa. Hän EI KERTONUT mitä aikoi tehdä, teki vaan tutkimuksia, ja oli kuin minua ei olisi ollutkaan.

Samana päivänä jouduin näyttämään sen asunnon jossa tapahtuma tapahtui. Ja heti seuraavana päivänä jouduin poliisiasemalle tunnistamaan miehen ja antamaan lausunnon tunnistamisesta

Missään vaiheessa minulle ei annettu muuta apukanavaa kuin että, soittaisin poliisiaseman sosiaalivirkailijalle maanantaina. (tapahtuma tapahtui pe-la yönä)

Maanantaina soitin sinne, niin hän antoi minulle uuden numeron johon minun tulisi auttaa. Tämä taas antoi minulle uuden numeron johon soittaa... Lisäksi minun piti silloin maaanantaina mennä sukupuolitautitesteihin ja lähete oli hukassa, jouduin sitäkin soittelemaan... Lopulta itkin puhelimeen, ja sanoin että minä en enää jaksa. Tämä nainen lupasi hoitaa asiat, ja kun hän soitti takaisin, oli uusi lähete tehty testeihin ja aika varattuna psykiatriselle sairaanhoitajalle... Laskimme mieheni kanssa, että soitin 11 eri paikkaan, ennen kuin joku otti asian hoitaakseen, joka paikkaan selitin saman: minut on raiskattu.

 Kävin psykiatrisen sairaanhoitajan luona muutaman kerran. Käynnit loppuivat siihen, kun vein miehen lausunnon hänelle, itkien kerroin miltä minusta tuntui lukea sitä. Mies oli kertonut kaiken aivan päälaelleen, minä olin kuulemma fantasioinut raiskauksesta, ja pyysin sitä häneltä, mutta hän kertoi kuinka vaarallista leikkiä se olisi. Minä olin se aktiivinen osapuoli ja hän vähän ihmetteli toimintaani, olihan hän jo paljon vanhempi mies. Kaikki oli tapahtunut yhteisymmärryksessä, kunnes minä olin lähtenyt vain yhtäkkiä juoksemaan. Sitten hän oli mennyt ulos katsomaan näkyykö minua, olihan sentään viileä yö, eikä minulla ollut takkia. VITTU, mitä soopaa!!     ... sairaanhoitaja tokaisi luettuaan: "ja tästäkö sinä et sitten tunnista itseäsi?" Siihen loppuivat ne käynnit.